 |
| Hei, minä olen Pellava. |
Hei vaan pitkästä aikaa! Minkähän takia viime kerrasta on taas vierähtänyt tovi..? Minulla on nyt kuitenkin pupu uutisia. Eilen sain kotiutettua ihanan pienen ranskistytön nimeltä Pellava. Pellava ja Kismo ovat tulleet hyvin toimeen alusta asti vaikka Kismo onkin ollut hieman liiankin innoissaan tytöstä.
 |
| Pus <3 |
Kismon kastraatio on nyt sitten vihdoin saatu varattua, lääkäri kun käski aina soittamaan seuraavalla viikolla josko hällä olisi aikaa.. Mutta nyt tosiaan aika on ja se tulee tapahtumaan ensi viikon aikana ja toivotaan että Kismon halukkuus Pellavaa kohtaan rauhoittuu. No täytyy kyllä myöntää että ihan alku ihastuksesta on meno jo helpottanut ensimmäisen vuorokauden aikana melko hyvin.
Nyt pitää alkaa oikein kunnolla harjoittelemaan pikkuisteni nostoa ja helliä heitä muutenkin urakalla jotta tottuvat käsittelyyn ja luottavat minuun. Minulla kun ei ole aikaisemmin kaneja ollut niin tuo nostaminen ei ole vielä niin varmaa. Osaan kyllä sen otteen jolla kani kuuluu nostaa, mutta kerkeävät juuri pahalla hetkellä räpiköimään niin ettei nostosta tule mitään. Otankin mielelläni neuvoja vastaan. :)
Kismolla ja Pellavalla on nyt omat häkit olemassa ja toivon että Pellavakin oppii nopeasti vessaan tai edes käymään häkissä asioillaan. Nyt on papanoita aikalailla joka paikassa ja imurille on töitä.
Voi mikä ihana persikanvärinen pikkuinen kanineiti! Meillä on jo useamman kuukauden ajan ollut puhetta että jos hankittaisiin kanikaveri, mutta vielä ei ole toista pupua hankittu.
VastaaPoistaSiitä pupun nostamisesta. Minun mielestä se menee parhaiten kun vaan luottaa itseensä. Jos on varmat ja ripeät otteet niin räpiköintä on huomattavasti vähemmän. Eli ajan kanssa se varmuus tulee.
Pellava on kyllä ihanan värinen ja olen todella iloinen että Kismo sai nytten kaverin. Oikein huomaa kuinka herrakin on saanut lisää virtaa neidin tultua. :)
VastaaPoistaJuu, sitä varmuutta täytyy tosiaan vielä hippusen harjoitella, mutta nyt on kyllä jo aika useasti nostoa yritelty muutaman päivän aikana. Välillä saan syliin asti ja välillä pomppivat hetimiten karkuun. Mutta tässä on jokaiselle meistä vielä oppimista, niin pupusille kuin minullekin.
Toivottavasti oletkin saanut jo tuota pulmaa ratkottua, mutta kerron silti oman kokemukseni. Minulla oli 9 vuotta kääpiökani, jonka kanssa esim. kynsien leikkuu onnistui parhaiten niin, että pupujussin pää peitettiin kevyellä pyyhkeellä. Silloin se rauhoittui aika helposti käsittelyä varten,eikä tarvinnut kovasti taistella. Nostellessa vain napakka ote takajaloista ja hiukan hellempi ote rinnan alta kainaloista, niin pitäisi toimia. Ja mahdollisimman usein käsittelyä, muutenhan ne eivät koskaan totu siihen kunnolla.
VastaaPoistaPupusi ovat suloisia, tekisi mieli itsekin hankkia uusi!